Kirjoitukset

Rannalla

Tsazu, 21.06.2007 13:30
Katsottu 1516 kertaa

Aurinko lämmittää tummia hiuksiani puun takaa. Katselen pienestä tuulenvireestä syntyviä laineita jarven pinnalla. Ne vaeltavat kohti tuntematonta määränpäätä. Hitaasti. Aika on melkein pysähtynyt, ainakin hidastunut. Tunnen itseni pieneksi suuren maailman keskellä. Yksinäiseksi järvenrannassa. Takaani alkaa kuulua hitaita, hieman raskaita askelia. Ne tulevat kohti. En käänny katsomaan kenelle askeleet kuuluu. Katselen vain järvenpintaa ja nautin auringon säteistä, jotka leikittelevät hiuksillani. Askelten ääni vaimenee. Koko maailma on hiljaa. Rikon hiljaisuuden syvällä, mutta onnellisella huokauksella. En vieläkään tiedä, kuka takanani on, vai onko siellä ketään. Kuvittelinko? En, en kuvitellut. Lämmin henkäys käy niskassani. Se saa nousemaan kasvoilleni pienen hymyn häivähdyksen. Hyvin nopean. Käsi laskeutuu olkapäälleni, se tuntuu raskaalta, kuin taakka hartioilla. Pian tunnen mielyttävän tuoksun. Tiesin, että se olet sinä. Tulet takaani esiin ja lähestyt minua varovasti. Lähestyt lähestymistäsi, kunnes huulemme tapaavat. Nyt tunnen, että aika on kokonaan paikallaan. Koko maailma seisahtui. Autojen äänet katosivat tieltä, puiden humina, järven liplatus, kaikki ääni on poissa. Tunnen vain ja ainoastaan sinut. Vain sinut, suutelemassa kanssani. Voiko onnellisempaa hetkeä enään maailmassa olla? Ei voi. Ei voi.

Kommentit